Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä

Hei taas! Tänään aiheena on haastattelu aineistonkeruu menetelmänä. Kyseinen aihe on itselleni mielenkiintoinen, sillä ainakin tämänhetkisenä tarkoituksenani on toteuttaa Pro Gradu- tutkielmani haastattelutukimuksena. Alustavasti olen ajatellut yksilöhaastattelujen tekemistä, mutta tässä tekstissä käsittelen myös ryhmähaastattelua. Isien kokema synnytyksen jälkeinen masennus aiheena sopisi mielestäni hyvin myös ryhmähaastatteluun, koska uskoisin isille olevan helpottavaa ja vapauttavaa huomata ettei ole/ole ollut tilanteessa yksin, vaan on olemassa myös muita saman kokeneita. Ongelmaksi saattaisi kuitenkin muodostua ryhmän kokoonsaaminen, koska luulen pelkästään yksilöhaastatteluihin isien (3-5 haastateltavaa) löytymisen tulevan olemaan haasteellista.

Haastattelua käytetään tutkimusmenetelmänä, kun halutaan tietää mitä ihminen ajattelee tai miksi hän toimii niin kuin toimii (Gill ym. 2008).  Haastattelun ensisijainen etu on joustavuus, sillä haastattelijalla on mahdollisuus toistaa kysymys, oikaista väärinkäsityksiä, selventää sanamuotoa tai vaikkapa käydä keskustelua tiedonantajan kanssa. Haastattelutilanteessa on myös mahdollista esittää kysymykset siinä järjestyksessä kuin tutkija kokee aiheelliseksi ja myös tällä saadaan aikaan joustavuutta. Haastattelijalla on aina mahdollisuus tehdä omia muistiinpanoja, jolloin voidaan tarkastella myös sanomatta jääneitä asioita ja nyanseja. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Haastattelu on yksi yleisimmistä terveydenhuollon laadullisista tutkimusmenetelmistä (Gill ym. 2008).

McGrath ym. (2019) ovat listanneet ohjeita laadullisen haastattelututkimuksen tekemiseksi. Ensiksi tunnistetaan, milloin laadulliset tutkimushaastattelut ovat sopiva metodi tutkimusaiheeseen liittyen. Tämä pätee silloin, kun tutkija haluaa selvittää pienen joukon kokemuksia ja käsityksiä, sen sijaan että haluttaisiin tutkia laajoja joukkoja ja tehdä yleistyksiä.

Haastattelijan rooliin on hyvä valmistautua. Etenkin nauhoituslaitteen käyttöön on syytä tutustua huolella. Seuraavaksi tulisi jäsentää haastattelurunko ja testata kysymykset. Testauksella voidaan varmistaa että kysymykset ovat relevantteja ja kokematon tutkija saa testitilanteesta myös hyvää harjoitusta. Tutkijan ja haastateltavan välisiä kulttuurisia suhteita ja niiden eroja tulisi myös pohtia etukäteen. Vastaajien ja tutkijan välille olisi hyvä muodostaa jo ennalta jonkinlainen suhde, varsinkin jos kyseessä on herkkä tutkimusaihe. Haastattelutilanteessa ei välttämättä ole aikaa luoda luottamuksellisia välejä ja tällä voi olla vaiktuksia siihen, millaisia asioita haastateltava tuo haastattelun aikana esille. (McGrath 2019.)

Tutkijan tulisi muistaa, että hän on osana mukana tietojen luomista. Omaa suhdettaan ja sen vaikutuksia tulisi siis kyetä arvioimaan objektiivisesti. Haastattelutilanteessa hyvä sääntö onkin, että tutkijan tulisi puhua vähemmän ja kuunnella enemmän. Myös tämä voi minimoida tutkijan vaikutusta vastauksiin. Tutkijan tulisi sallia itsensä muuttaa haastattelurunkoa, jos se on tarpeen. Jotkin kysymykset saattavat tutkimuksen edetessä osoittautua epärelevanteiksi tai vaippaka väärinymmärretyiksi. (McGrath 2019.)

Ennen haastattelujen tutkimuksia, tutkijan tulisi (ainakin henkisesti) valmistautua kohtaamaan odottamattomia tunteita, niin itsensä kuin haastateltavan näkökulmasta. Etenkin hoitotieteellisessä tutkimuksessa, tutkijalla tulee olla valmiudet tarvittaessa keskeyttää haastattelu ja ohjata tutkittava asianmukaiseen hoitoon, jos tällä sellaiselle on tarvetta. (McGrath 2019.)

Kun haastattelut on tehty, olisi hyvä jos tutkija litteroisi materiaalin mahdollisimman pian. Litterointi on helpompaa kun asiat ja tilanteet ovat tuoreessa muistissa ja prosessin etenemisen kannalta se kannattaakin aloittaa melko pian, koska etenkin kokemattomalle tutkijalle aineiston litterointi voi olla todella työlästä ja hidasta. Myös analyysi olisi hyvä aloittaa nopealla aikataululla, sillä sekin vie huomattavan paljon aikaa tutkimuksen tekemisestä. Jos analyysi on aloitettu riittävän ajoissa, on tutkijalla vielä selkeä kuva haastattelusta ja hän kykenee hyödyntämään mieleen nousseita teemoja ja muita asioita paljon tehokkaammin. (McGrath 2019.)

YKSILÖHAASTATTELU

Laadullinen yksilöhaastattelu voidaan toteuttaa teemahaastatteluna tai syvähaastatteluna. Näiden kahden ero perustuu haastattelun pohjan strukturoinnin asteeseen.  Teemahaastattelussa keskeiset teemat on valittu etukäteen ja keskustelu etenee niiden sekä niihin liittyvien tarkentavien kysymysten mukaisesti. Teemashaastattelussa korostuvat ihmisten tulkinnat asioista, asioille annetut merkitykset ja merkitysten syntyminen vuorovaikutuksessa. On kuitenkin muistettava, että teemahaastattelun teemojen tulee perustua tutkimuksen viitekehykseen, eli ilmiöstä jo aiemmin tiedettyyn, eikä teemoja ja kysymyksiä voi keksiä täysin sattumanvaraisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2009.)

Syvähaastattelun runkoa puolestaan ei ole strukturoitu lainkaan, vaan haastattelu etenee avointen kysymysten mukaisesti, jolloin myös tutkijalla on vapaus rakentaa haastattelun jatko jo saatujen vastausten varaan. Myös syvähaastattelussa ilmiö on haastattelun keskiössä, mutta tutkimuksen viitekehys ei määrä kysymysten asettelua. Haastattelulla pyritään avaamaan tutkittava ilmiö mahdollisimman perusteellisesti ja joskus haastateltavia saattaakin olla vain yksi. Ei ole lainkaan tavatonta että haastattelu totetaan useaan kertaan saman haastateltavan kanssa, jotta ilmiö selittyisi mahdollisimman laajasti. (Tuomi & Syväjärvi 2009.)

RYHMÄHAASTATTELU

On olemassa useita erilaisia tilanteita, milloin ryhmähaastattelu voi olla sopiva aineistonkeruumenetelmä. Sitä voidaan käyttää, jos ollaan kiinnostuneita kollektiivisesta, yhdessä tuotetusta puheesta ja ryhmän yhteisistä normeista ja ihanteista tai yksittäisten haastateltavien vastauksista. Ryhmähaastattelu voi olla sopiva menetelmä, jos tutkimusaihe pohjautuu muisteluille. (Rajala.)

Aina ei ole yksiselitteistä, onko parempi valita yksilö- vai ryhmähaastattelu ja resurssien puitteissa joskus järkevää voikin olla toteuttaa molemmat. Ryhmähaastattelussa haastattelijan ja haastateltavien välillä ei ole riippuvuussuuhdetta. Haastateltavia on yleensä 6-12. On tärkeää muistaa, että haastateltavien tulee olla samankaltaisia tutkittavan asian suhteen, mutta heillä ei tarvitse (eikä aina olekkaan) olla yhtenevät mielipiteet! (Rajala.)

Ryhmähaastattelun etuja ovat tehokkuus, nopeus, joustavuus ja kustannusten kohtuullisuus. Ryhmässä saadaan nopeasti tietoa usealta henkilöltä ja ryhmä voi toimia haastateltavalle sosiaalisena tukena. Ryhmähaastattelu sopii erityisesti vanhusten ja lasten haastatteluihin, mutta on käytettävissä myös muissa ryhmissä. Joskus aiheesta riippuen, puhuminen voi olla rennompaa ja avoimempaa kuin yksilöhaastattelussa. (Rajala.)

Ryhmähaastatteluun liittyy myös useita haasteita. Monen ihmisen aikataulujen yhteensovittaminen voi joskus olla hankalaa, joten ajan ja paikan sopimisesta voi muodostua ongelma. Ryhmän ilmapiiri voi joskus olla sellainen, että vain osa haastateltavista puhuu eikä ryhmädynamiikka ole tasavertaista. Joskus aihe voi olla sellainen, että ryhmässä on hankala kertoa avoimesti ajatuksiaan ja jotkin haastateltavista voivat vetäytyä syrjään. Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna haastattelun nauhoitus ja niiden liiteroiminen voi olla haasteellista, etenkin päälle puhumisten vuoksi. (Rajala.) 

LÄHTEET:
Gill P, Stewart K, Treasure E & Chadwick B. 2008. Methods of data collection in qualitative research: interviews and focus groups. BDJ 204(6). p. 291-295.
Mcgrath C, Palmgren P & Liljedahl M. 2019. Twelve tips for conducting qualitative research interviews. Medical Teacher 41(9), p. 1002-1006.

Tuomi J. & Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (6. uud. laitos). Helsinki: Tammi. 

Rajala M. Luentomateriaali. 25.9.2019