Kyselylomakkeen laadinta ja testaus

Hei!  Tämä teksti onkin tutkimuspäiväkirjani viimeinen teksti. Olen esitellyt luennoilla käsitellyt teemat pitkälti oman kiinnostukseni valossa, erityisesti oma Pro Gradu- tutkielmani mielessä pitäen. Mielestäni olen tällä blogilla osoittanut oman menetelmäosaamiseni ja erityisesti kiinnostukseni sitä kohtaan, referoiden pääasiassa luentoja mutta käyttäen myös monipuolisesti laadukkaita ja relevantteja lähteitä.
Lopuksi tässä tekstissä käsittelen vielä kyselylomakkeen laadintaan ja testaukseen liittyviä asioita sekä toivotan näiden aiheiden ohella kaikille lukijoille oikein mukavaa joulunodotusta!

KYSELYLOMAKKEEN LAADINTA

Kyselylomakkeen, eli mittarin, kehittämisen tulee olla perusteltua ja tarvelähtöistä. Joskus samankaltainen mittari on saatettu kehittää muualla kuin suomessa, mutta se ei välttämättä sovellu käytettäväksi täällä. Kansainvälisten mittareiden kääntämiseen voi liittyä haasteita, liittyen kulttuurillisiin tai käsitteellisiin eroihin. (Konttila.)

Mittarin kehittämisprosessissa on yleensä kahdeksan vaihetta. Aluksi määritellään mitattava ilmiö (1) ja sen perusteella muodostetaan mittarin väittämät (2). Seuraavaksi valitaan mittariin sopiva asteikkotyyppi (3), jonka jälkeen mittari menee asiantuntijapaneelin arvioitavaksi (4). Tämän jälkeen palautteen perusteella väittämiä muokataan (5) ja esitestataan (6). Lopuksi mittarin reliabiliteetti arvioidaan (7) ja sen pituus optimoidaan (8). (Konttila.)

Ilmiötä määrittäessä pohditan, kuinka tarkasti ilmiötä halutaan mitata. Mittari voi perustua joko johonkin teoriaan tai aikaisempiin tutkimuksiin. Joka tapauksessa keskeiset käsitteet tulee määritellä. Usein systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen auttaa sekä keskeisten käsitteiden että ilmiöön liittyvien tekijöiden määrittelyssä. (Konttila.)

Seuraavaksi muodostetaan mittarin väittämät. Kun keskeiset käsitteet on edellisessä vaiheessa määritelty, niin tässä vaiheessa niille etsitään empiiriset, mitattavat vastineet eli ne operationalisoidaan. Väittämiä muodostaessa kiinnitetään huomiota väittämien yksiselitteisyyteen, ymmärrettävyyteen sekä tarkoituksenmukaisuuteen. Jotta mittari olisi selkeä, tulisi välttää turhaa päällekäisyyttä, toistoa ja epäloogisuutta. Väittämien määrä ei koskaan ole vakio, vaan hieman epämääräisesti määritellen, niitä tulisi olla riittävästi, mutta ei liikaa. Toisin sanoen ilmiön laajuus vaikuttaa tähän paljon. (Konttila.)

Kolmannessa vaiheessa valitaan mittariin sopiva asteikkotyyppi. Asteikkotyppiä ei voi valita mielivaltaisesti, vaan mittauksen kohde määrittää sopivan mittarin. Mitta-asteikkotyyppejä on olemassa useita erilaisia ja niistä jokaisella on omat erikoispiirteensä. (Konttila.)

Seuraava luku tässä kirjoituksessa käsittelee asiantuntijapaneelin arviota, jotan jätän sen tässä vaiheessa vielä käymättä läpi.  Arvioinnista saadun palautteen perusteella mittarin väittämiä muokataan uudelleen. Väittämien sisältöjä ja aikaisempien tutkimusten sisältöjä vertaillaan keskenään ja jos pohjalla on jokin teoria, myös teorian ja väittämien vastaavuutta tulisi tarkastella. (Konttila.) Mittarin muokkaamisen jälkeen vuorossa on esitestaus ja luotettavuvuuden arvionti, jotka esitellään seuraavassa kappaleessa. 

 Viimeinen mittarin testauksen vaiheista on mittarin pituuden optimointi. Kun pituutta optimoidaan, on hyvä pohtia, onko kaikki oleellinen kysytty ja onko kaikkea tarpeen kysyä. On hyvä tarkastella myös, onko mittarissa joitakin väittämiä tai kysymyksiä, jotka eivät liity tutkittavaan ilmiöön. Lomakkeen täyttämiseen kuluvaa aikaa on myös hyvä arvioida sekä palauttaa mieleen sekä asiantuntijapaneelin että esitestauksen tuloksista saatu palaute ja peilata niitä mittarin muutoksiin. (Konttila.)

Mittaria kehitettäessä on erittäin tärkeää, että kehittämisen perustamisen tarve pystytään kunnolla perustelemaan. Kukaan ei hyödy "turhasta" mittarista. Aikaisempiin tutkimuksiin tulee perehtyä kunnolla ja rakenne on suunniteltava huolella. Asiantuntijapaneelin arvioon ja esitestaukseen kannattaa varata riittävästi resursseja ja on hyvä valmistautua myös siihen, että mittarista löytyy aina jotain kehitettävää. (Konttila.)

KYSELYLOMAKKEEN ASIANTUNTIJA-ARVIOINTI JA TESTAUS

 Kun ilmiö on määritelty ja väittämät mitta-asteikkoineen muodostettu, käy mittari läpi asiantuntija-paneelin arvioinnin. Asiantuntijapaneelin arvio on todella tärkeä vaihe mittaria kehitettäessä. Arvioinnin tarkoituksena on vahvistaa tutkijan määritelmä ja ymmärrys ilmiöstä ja tarkistaa ovatko mittariin nostetut asiat keskeisiä. Sen tehtävänä on myös arvioida, kuinka hyvin käsitteiden operationalisointi on onnistunut. Arvioinnissa tarkastellaan myös väittämien selkeyttä ja riittävyyttä. Tämän jälkeen mittarista annetaan korjausehdotuksia ja nostetaan esille ilmiöstä mahdolliset puuttuvat asiat. (Konttila,)

Asiantuntijapaneeliin valikoituu henkilöitä, joilla on vahva substanssiosaaminen alalta. He voivat olla ammattihenkilöitä, kuten sairaanhoitajia tai lähihoitajia. Joukossa on myös alan tai aihepiirin kliinisiä asiantuntijoita, esim. hoitotyön kl. asiantuntijoita.  Paneeliin saattaa kuulua myös muita asiantuntijoita, joilla on vahvaa näyttöä alan tai aihepiirin osaamisesta, kuten opettajia ja tutkijoita.
 Mittarin kehittämisen kannalta paneelissa mukana on menetelmäasiantuntija/asiantuntijoita. Asiantuntijoita suositellaan olevan 2-20, mittarin laajuudesta ja laadusta riippuen. Asiantuntijoiden valinnan tulee olla tarkoituksenmukaista. (Konttila.)

Asiantuntijapaneelia tulee ohjeistaa etukäteen saatekirjeen muodossa, missä avataan tutkittava ilmiö sekä esitellään tutkmus. Asiantuntijan tehtävät tulee avata, huomioiden selkeä asiatyylinen kirjoitusasu. (Konttila.)

Seuraavana vuorossa on mittarin esitestaus. On tärkeää, että esitestaus suoritetaan riittävällä otoksella. Myös populaatioon tulisi kiinnittää huomiota, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin varsinaista tutkimuspopulaatiota. Esitestaus vaatii asianmukaiset tutkimusluvat, aivan kuin varsinaisen tutkimuksenkin toteuttaminen, mutta esitestauksessa mukana olevat osallistujat eivät saa olla mukana varsinaisessa pilottitutkimuksessa. On tärkeää, että mukana on hyvä saatekirje. Vastaajilta kannattaa pyytää palautetta myös itse mittarista, huomioiden erityisesti vastaamiseen kulunut aika. Tämän palautteen perusteella mittaria on mahdollista edelleen muokata. (Konttila.)

Mittarin luotettavuuden arvioinnissa arvioidaan ennen testausta validiteettia ja esitestauksen jälkeen reliabiliteettia. Käsitteet käyvät tarkemmin ilmi aikaisemmassa kirjoituksessa TÄÄLTÄ. Ennen esitetausta huomioidaan mittarin näennäisvaliditeetti sekä sisältövaliditeetti ja esitestauksen jälkeen sisäinen johdonmukaisuus (Cronbachin alpha). Luotettavuutta arvioidessa olisi hyvä kiinniittää huomiota myös kyselyn toteuttamistapaa, eli onko kyseessä paperinen vai sähköinen kysely. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta esimerkkejä näkökulmasta voisivat olla vaikkapa paperiseen kyselyyn vastaamisen hitaus ja sähköisen kyselyn hukkuminen sähköpostiin. (Konttila.)



LÄHTEET:
Konttila J. Luentomateriaalit. 25.9.2019

Erilaisia analyysityyppejä

Moikka! Tässä kirjoituksessa käsittelen erilaisia aineiston analyysityyppejä. Käyn läpi sisällönanalyysin, narratiivisen analyysin ja tekstianalyysin. Tämänhetkinen ajatukseni on, että oman Pro Gradu- tutkielmani aineiston analyysimenetelmä olisi induktiivinen sisällönanalyysi, joten perehdyn siihen tekstissäni hieman syvällisemmin.

SISÄLLÖNANALYYSI

On olemassa monia erilaisia tapoja analysoida laadullista aineistoa. Sisällönanalyysi on melko usein käytetty menetelmä ja sillä on pitkä historia. Sisällönanalyysiä on käytetty jo 1800-luvulta alkaen, mutta tieteellisenä analyysimenetelmänä se on ollut käytössä vasta 1990-luvun alusta alkaen. Sisällönanalyysiä voidaan käyttää, kun halutaan analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti. Sitä voidaan käyttää, kun luodaan luokkia, käsitteitä, malleja, käsitteellisiä rakenteita tai karttoja kuvaamaan tutkimusilmiötä.  Sisällönanalyysi on käytössä silloin, kun tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ihmisen kokemuksia ja näkökulmaa. Tavoitteinaa ei ole yleistää tuloksia, vain kuvata jotain ja lisätä ymmärrystä ihmisten kokemuksista ja näkökulmista. (Kyngäs.)

Sisällönanalyysissä käytetty data voi olla peräisin hyvin erilaisista lähteistä, pääasia kuitenkin on että datan tulee olla kirjoitetussa muodossa. Aineisto voi olla peräisin haastattelusta, havainnoista, päiväkirjoista tai vaikka potilasasiakirjoista. Tavallisesti analyysiprosessi etenee niin, että aineisto pelkistetään, luokitellaan ja lopuksi muodostetaan käsitteitä, jotka kuvaavat jotain tiettyä asiaa. (Kyngäs. )

Olen valinnut omaan tutkimukseeni aineistonanalysointimenetelmäksi induktiivisen sisällönanalyysin, koska isien kokemaa synnytyksen jälkeistä masennusta ei juurikaan ole tutkittu isien kokemusten näkökulmasta. Induktiivinen sisällönanalyysi sopii käytettäväksi juuri silloin, kun aikaisempaa tutkimustietoa ei ole tai se on pirstaleista. (Elo & Kyngäs 2008.) 

Induktiivinen sisällönanalyysi etenee useimmiten  niin, että litteroidusta haastatteluaineistosta (tai muusta kirjallisesta, mutta omassa tapauksessani kyseessä tulee olemaan haastatteluaineisto) "koodataan" tutkimuskysymykseen vastaavat kohdat pelkistetyiksi ilmauksiksi. Tämän jälkeen kaikki samaa tarkoittavat ilmaukset kootaan yhteen ja ryhmitellään omiksi ryhmikseen. Samaan asiaan liittyvät ryhmät luokitellaan alaluoksiksi ja alaluokat tarvittaessa vielä yläluokiksi. (Elo & Kyngäs 2008.)

Eddy ym. (2019) ovat julkaisseet hyvin mielenkiintoisen tutkimuksen isien kokemasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jossa mm. sisällönanalyysin avulla analysoitiin isien verkkokirjoituksia (blogit, keskustelupalstat ym.) aiheeseen liittyen. Isät eivät puhu aiheesta juurikaan julkisesti, koska se on usein hävetty ja salattu aihe, joten verkkokirjoitukset olivat mielestäni hyvin oivallettu tapa löytää aineistoa aiheen tutkimista varten.

Isien kokema synnytyksen jälkeinen masennus on erittäin monitahoinen ja herkkä hoitotyön ilmiö, mikä tukee induktiivisen sisällönanalyysin sopivuutta omaan tutkimukseeni (Elo & Kyngäs 2008.) Toisinaan sisällönanalyysin luotettavuutta on kyseenalaistettu, mutta Elo ym. (2014) ovat kehittäneet tarkistuslistan, jonka avulla sen luotettavuutta voidaan arvioida ja parantaa. Tarkistuslistassa käydään läpi tutkimus vaihe vaiheelta, aina suunniteluvaiheesta raportointiin saakka. Tätä listaa aion hyödyntää myös omassa tutkimuksessani. 

NARRATIIVINEN ANALYYSI

Narratiivinen analyysi on laadullinen menetelmä, mutta toiset mieltävät sen jopa omaksi teoriakseen. Narratiivilla tarkoitetaan kronologisesti ja loogisesti toisiinsa liittyvien tapahtumien muodostamaa tarinaa tai kertomusta. (Pirkola.)

Aluksi, 1920-luvulla, narratiiveja tutkittiin kirjallisuudesssa, mutta jo 50-luvulta lähtien enemmän myös puheessa, esim. tekniikan kehittymisen näkökulmasta. Narratiivinen analyysi sopii terveystieteisiin hyvin, erityisesti haastatteluaineistojen yleistymisen myötä. (Pirkola.)

Narratiivisen analyysin pohja on sisällönanalyyissä. Se eroaa sisällönanalyysistä kuitenkin suuresti, sillä narratiivinen analyysi on aina tulkinnallista eli se ei anna vastaukseksi absoluuttista totuutta. Grounded theorystä se taas eroaa niin, että tarina säilyy koskemattomana ja konteksti säilyy, kun taas grounded theoryssä pyritään laajempiin yleistyksiin ja teorioihin. (Pirkola.) 

Narratiivinen analyysi on aina sidonnaista aikaan sekä sosiaalisen ja kulttuuriseen ympäristöön. Se on suhteellista ja kontekstuaalista. Kertoja ja tutkija voivat rakentaa "tarinaa" yhdessä ja silloin täytyykin pohtia onko aineisto haastateltavan monologi vai haastatateltavan ja tutkijan dialogi.  Tätä täytyy osasta pohtia myös analyysiin vaikuttavuuden kannalta. (Pirkola.)

Monesti laadullisen tutkimuksen luotettavuutta ja etiikkaa arvioidessa tarkastellaan tutkimuksen uskottavuutta, riippumattomuuta, siirrettävyyttä sekä vahvistettavuutta. Myös tutkimusprosessin läpinäkyvyys ja systemaattisuus ovat tärkeässä roolissa. Narratiivisen analyysin näkökulmasta tarkasteltuna, tutkijan roolin ja aseman esiintuominen on kuitenkin kaikista tärkeintä. (Pirkola.)

TEKSTIANALYYSI

Tekstianalyysiä voidaan käyttää periaatteessa minkä tahansa kirjoitetun aineiston analyosoimiseen. Aineistona voi toimia esimerkiksi sanomalehtijutut, arviointiraportit, potilasasiakirjat tai vaikkapa päiväkirjat. Aineiston koko määräytyy tutkimuksen tarkoituksen mukaan. Tarvitaan suurempi aineisto, jos tarkastellaan tekstiä laajemmasta näkökulmasta esim. sävyjä ja tyylejä kuin tulkittaessa esim. yksittäisten sanojen valintaa. Tutkija itse arvioi, kuinka suuri aineiso tarvitaan tutkimustehtävän vastauksen saavuttamiskesi. (Suhonen.)

Tekstianalyysissa tekstiä tulkitaan tekstintutkimuksen keinoin. Siinä on samankaltaisia piirteitä sisällön analyysin ja diskurssianalyysin kanssa. Tekstianalyysin kohteen on kuitenkin usein epäsuorat ulottuvuudet, kuten teksttin piilosisällöt vaikkapa arvojen, asenteiden ja mielipiteiden muodossa. Kohteena voi kuitenkin olla myös käytety sanat tai muut "ilmisisällöt".  Tekstianalyysiä tehdessä tulisi aina muistaa säilyttää tieteellinen ote ja näin ylläpitää tulkinnan luotettavuutta. Tekstianalyysi voi olla ensisijainen analyysimenetelmä, mutta usein se kuitenkin on täydentävä menetelmä jonkin toisen menetelmän rinnalla. (Suhonen.)

Tekstianalyysissä tekstistä analysoidaan yksityiskohtia sekä kontekstia. Yksityiskohtia voivat olla käytetyt sanat, kielen tyyli jne. Kontekstia tarkastellessa taas otetaan huomioon, missä ja milloin teksti on julkaistu, kenelle se on suunnattu, kuka sen on kirjoittanut ja mikä on tekstin tarkoitus, mihin se pyrkii. Tekstiä siis tarkastellaan aina kontekstisidonnaisesti eli siinä tilanteessa, jossa se on kirjoitettu. (Suhonen.)

Tuloksia raportoidessa kerrotaan, mihin tekstin tulkinnassa on keskitytty (sävyt, tyylit yms,). Pohdinnassa tuloksia tulkitaan laajemmasta näköklmasta. Mistä havaitut asiat kertovat, mitä ne merkitsevät tutkimuksen tarkoituksen näkökulmasta. Luotettavuuden lisäämiseksi olisi suositeltavaaa, jos analyysiä olisi tekemässä enenmmän kuin yksi tutkija. (Suhonen.)

Mielestäni Eddyn ym. (2019) tutkimusaineistoon olisi voinut tehdä myös tekstianalyysiä ja tutkia sitä erilaisista näkökulmista. Näitä näkökulmia olisivat voineet olla vaikkapa se, kuinka isien kokema häpeä näyttäytyy verkkokirjoituksissa tai miten isien verkkokirjoitukset ilmentävät heidän yksinäisyyttään ja vertaistuen kaipuutaan. 

LÄHTEET:
Eddy B, Poll V, Whiting J & Clevesy M. (2019). Forgotten Fathers: Postpartum Depression in Men. Journal of Family Issues, 40(8), pp. 1001-1017.
Elo S & Kyngäs H (2008). The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing, 62, 107-115
Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utriainen K. & Kyngäs H. (2014). Qualitative Content Analysis. A Focus on Trustworthiness DOI: 10.1177/2158244014522633 February 2014

Kyngäs H. Luentomateriaali. 9.10.2019

Pirkola H. Luentomateriaali. 9.10.2019

Suhonen M. Luentomateriaali. 2.10.2019

Rekisteri- ja väestötutkimukset sekä seuranta-, interventio- ja vaikuttavuustutkimus

Moikka! Tämän tekstin aiheena on reksiteri- ja väestötutkimukset sekä seuranta,-interventio- ja vaikuttavuustutkimus

REKISTERITUTKIMUKSET

Rekisterillä tarkoitetaan jonkin kohdejoukon kokonaisuudessaan käsittävää yleensä elektronisessa muodossa olevaa tietoaineistoa, jonka tietoja pidetään ajan tasalla eli päivitetään säännöllisesti, ja jonka yksiköt ovat yksiselitteisesti tunnistettavissa. Henkilörekisteri sisältää tietojoukon henkilötietoja, eli tietoja joiden perusteella henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti. Rekisteritietoja on kerätty tiettävästi Suomessa jo 1700-luvulta lähtien. (Kanste.)

Rekisterin ja tilaston toisistaan erottaa se, että rekisterissä tiedot ovat yksilötasolla, kun taas tilastossa tiedot ovat jo valmiiksi yhdisteltyjä, yleisemmällä tasolla. Tilasto perustuu todellisuutta koskeviin havaintoihin, jotka on hankittu kokonaistutkimuksen tai otannan avulla. Suomessa Tilastokeskus, Luonnonvarakeskus, THL sekä tulli ovat ainoita tilastolaissa määriteltyjä tilastoviranomaisia, joilla on oikeus kerätä tietoja tilastotarkoituksii. Näiden lisäki olemassa on myös muita tilastontuottajia. (Kanste.)

Suurin osa viranomaisten rekisteritiedoista on salassa pidettäviä tietoja eli asiakirjoja, mutta tietoja voi kuitenkin saada käyttöönsä tieteelliseen tutkimukseen sekä tilastointiin ja tilastollisiin selvityksiin. Pääsääntöntä pidetään, että rekisteriä ylläpitävä laitos myöntää luvan käyttää arkaluontoisia tietoja tutkimuskäyttöön, mutta tämä ei ole sama asia kuin tutkimuslupa. (Kanste.)

Rekisteritutkimuksella voidaan tuottaa mielenkiintoista ja arvokasta tieteellistä tietoa. Sen kulku on samanlainen kuin missä tahansa muussakin tieteellisessä tutkimuksessa, mutta erityisesti rekisteritutkiumuksen tekemisessä tarvitaan monipuolista osaamista. Rekisteritutkimus voi perustua kokonaan rekisteritietoihin, mutta rekisteritiedot voivat olla myös täydentävä osa tutkimusta. (Kanste.)

Prosessina rekisteritutkimus eroaa muista tieteellisen tutkimuksen tyypeistä sen vuoksi, että aineistona käytetään valmiita rekisteritietoja. Tukeudutaan siis jo olemassa oleviin aineistoihin, jotka on tuotettu muihin kuin ko. tutkimuksen tarpeisiin ja näin ollen toisen käden aineisto ohjaa käsitteiden määrittelyä ja tutkumusongelman asetttelua. (Kanste.) Tämä saattaa omalta osaltaan hankaloittaa tutkimuksen tekemistä, koska rekisteritietojan alkuperäinen tarkoitus on usein ollut kerätä tietoa hallinnollisiin ja tilastollisiin tarkoituksiin (Räisänen ym. 2013). 

Rekisteritutkimuksesta saadaan kuvailevaa ja selittävää tietoa erilaisina tunnuslukuina, joissa taustatekijöiden vaikutus voidaan vakioida esimerkiksi tilastollisia menetelmiä käyttäen. Se sopii hyvin myös pitkittäistutkimukseen, koska valmiiksi kerättyjä tietoja käytettäessä vältytään aikaa vievältä aineistonkeruulta. Rekisteritutkimuksissa on usein parempi edustavuus kuin kyselyissä ja kansallisella tasolla hyvä maantieteellinen kattavuus. (Kanste.)

Pohdittaessa rekisteritutkimuksen luotettavuutta, on syytä huomioida kirjauskäytäntöjen asianmukaisuus ja yhtenäisyys. Jos tiedot on alunperin kirjattu puutteellisesti tai virheellisesti, saattavat rekisteritiedot olla epäluotettavia. Myös aineiston koko on huomioitava, sillä liian suuressa aineistossa saattaa esiintyä yhteyksiä muuttujien välillä tai ryhmien välisiä eroja, vaikka selittävä tekijä olisikin todellisuudessa vain sattuma. (Kanste.)

Rekisteritutkimus on usein edullista ja nopeaa ja aineistot ovat laajoja. Tämä mahdollistaa terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja hoitotokäytäntöjen tutkimisen useilla eri tasoilla. Voidaan sanoa, että rekisteritutkimusta saisi suosia enemmän hoitotyön osalta. (Räisänen & Gissler 2012.)

VÄESTÖTUTKIMUKSET

Väestötutkimuksessa tutkimusaineisto perustuu väestöstä kerättyihin tietoihin. Kerätään väestöryhmittäistätietoa sellaisista ilmiöistä, joista ei saada tietoa rekistereistä kuten ihmisten tavat ja tottumukset tai kokemukset. Väestötutkimuksissa tutittavien anonymiteetti säilyy alusta alkaen, sillä kyselyihin vastataan nimettömästi. (Kanste.)

Väestötutkimus on luonteeltaan soveltavaa tutkimusta, eli sillä pyritään aina johonkin käytännön tavoitteeseen. Aineistoja voidaan käyttää ensisijaisena tiedonlähteenä tai lisä- ja vertailuaineistona sen lisäksi, että kerätään jokin muu aineisto. Väestötutkimukset ovat kestävän hyvinvointipolitiikan perusta, sillä niillä saadaan kattavaa tietoa väestön terveydestä ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvien palveluiden tilasta, muutoksista sekä kehitysnäkymistä ja mahdollisuuksista vaikuttaa kehitykseen. Tietoa voidaan saada koko väestöstä tai sen osaryhmistä ja näin tarkastella väestöryhmittäisiä eroja. (Kanste.)

Väestötutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ehkäistä terveys ja hyvinvointiongelmia sekä kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita. Terveys- ja hyvinvointiongelmien kuvaamisen näkökulmasta halutaan luoda tilannekuvaa, eli millaisia terveys- ja hyvinvointiongelmia väestössä on. Kuinka yleisiä ongelmat ovat ja missä väestöryhmissä niitä yleisimmin esiintyy sekä mitkä ongelmat ovat yleistymässä. Ongelmien ehkäisemisen näkökulmasta taas halutaan tietää, mitkä ovat tärkeimpiä ongelmien syitä ja mitä taas tärkeimpiä suojaavia ja ehkäiseviä tekijöitä. Kuinka riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden yhteys muuttuu ja miten ongelmien syitä voidaan vähentää ja suojaavia tekijöitä lisätä. Palvelujen kehittämistä pohdittaessa taas tarkastellaan, saavatko kansalaiset tarvitsemiaan palveluita ja tuottavatko palvelut toivotun tuloksen. Arioidaan vastaavatako palvelut väestön tarpeita sekä sitä, mitkä niistä toimivat hyvin ja mitkä huonosti.  Tarkastellaan palvelujen saatavuuden yhdenvertaisuutta ja asiakaslähtöisyyttä ja sitä, olisiko joissakin väestöryhmissä erityistä syytä parantaa tiettyjä palveluita. (Kanste.)

Väestötutkimuksia hyödynnetään päätöksenteon tukena eri tasoilla eli kansallisesti, maakunnallisesti, alueellisesti, kunnallisesti sekä paikallisesti. Niitä voidaan hyödyntään sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä ja seurannassa sekä ammattilaisten työn kehittämisessä. Väestötutkimukset tuottavat myös tietoa mm. voimavarojen ja resurssien kohdentamisesta. Väestötutkimuksista saatava tieto on kattavaa, yleistävää ja monipuolista, mutta tulokset ovat hyödyllisiä vain jos ne ovat luotettavia.  Luotettavuutta heikentää matala vastausprosentti, koska on sanomattakin selvää ettei murto-osa väestöstä voi tuottaa koko väestöön yleisesttävää tietoa. Luotettavuuden lisäämiksesi osallistujien tulisi edustaa myös mahdollisimman hyvin koko väestöä, eli osallistujajoukon on oltava riittävän monipuolinen. (Kanste.)

SEURANTA-, INTERVENTIO- JA VAIKUTTAVUUSTUTKIMUS 

Luotettavimpana tapana mitata vaikuttavuutta pidetään satunnaistettuja, kontrolloituja kokeita eli RCT-tutkimuksia. Perinteisesti niissä määritetään yhden ainoan intervention, esim. lääkkeen tai jonkin hoitomuodon vaikutuksia. Eirtyisen haasteellista onkin arvioida tai mitata vaikuttavuutta monimuotoisissa interventioissa, kuten terveydenhuollon ammattilaisten työtapojen muuttamisessa. Suurin haaste ilmenee toimintaympäristön vaikutuksen mittauksessa, koska sitä on hanketta suunniteltaessa erittäin vaikea ennakoida ja kontrolloida. Suunnitteluvaiheessa onkin tärkeää interventioiden toteutumisen lisäksi kirjata tarkasti myös se, miten intervention tulos mitataan, mitä muutosta odotetaan ja miten tulos mitataan. (Oikarinen.)

Vaikuttavuustutkimus sisältää tutkimusasetelmia, jotka näyttävät mahdollisimman yksiselitteisesti hoitovaikutuksen olevan kokeessa riippumattomaksi määritellyn tekijän tuottama. Intervention vaikuttavuus tarkoittaakin sitä, että mikään muu seikka ei ole tuottanut havaittua lopputulosta. Puhuttaessa hoitoyhteyksistä, tulee osoittaa että sattuman, spontaanin paranemisen, lumevaikutuksen tai jonkin rinnakkaishoidon mahdollisuus on voitu sulkea pois. (Oikarinen.)

Interventiotutkimuksella tutkitaan miten tehokkaita, päteviä ja asiaankuuluvia menetelmiä käytetään potilaan hoitamiseksi. Onko toiminta perusteltua, luotettavaa ja vaikuttavaa yksilön, hoitoyhteisön ja jopa yhteiskunnan kannalta. Tutkittavien koskemattomuuteen puuttuminen tutkimuksesta aiheutuvista syistä on interventiotutkimuksessa keskeistä, sillä tutkittavalle usein annetaan tutkimuslääkettä tai tutkittavaan kohdistetaan sellaisia ylimääräisiä toimenpiteitä, joita ei muutoin tehtäisi. Kliiniset interventiot ovat useimmiten yhden lääkkeen tai hoitomenetelmän testauksia, kun taas väestötutkimuksissa toteutettvat interventiot ovat usein laajoja ja ne tähtäävät koehenkilön tai kohdeväestön käyttäytymisen muutokseen. (Oikarinen.)

Kompleksisessa interventiossa on useta osia ja ne ovat yhteydessä sekä koe- että kontrolli-interventioon/ryhmään. Interventioon sisältyvillä toiminnoilla on usein korkea vaikeusaste ja määrä sekä toteuttajan että vastaanottajan kannalta.  Kohdejoukkona on usein useampi ryhmä tai kokonainen organisaatio. Näin ollen lopputulosmuuttujiakin voi olla useita erilaisia sekä määrällisesti että laadullisesti. (Oikarinen.)

Intervention kehittämis- ja arviointiprosessiin sisältyy neljä eri päävaihetta. Nämä vaiheet ovat kehittäminen, intervention pilotointi, arviointi sekä tulosten käyttöönottaminen. Kehittämisvaiheesssa havaitaan ongelma ja varmistetaan tieteellinen pohja. Voidaan toteuttaa esimerkiksi systemaattinen katsaus ja sen avulla tutkia millaisten interventioiden on todettu olevan tehokkaita. Luodaan haettuun tietoon perustuen teoreettinen pohja sekä mallinnetaan interventioprosessi ja lopputulokset. (Oikarinen.)

Pilotointivaiheessa testataan intervention eri osat ja arvioidaan rekrytointi/kertymä. Tässä vaiheessa myös päätetään otoskoko. Arviointivaiheessa taas arvioidaan vaikuttavuutta, pyritään ymmärtämään muutosprosessia sekä toteutetaan kustannus-vaikuttavuus arvio. (Oikarinen.)

Tulosten käyttöönottovaiheessa levitetään tietoa tutkimuksesta sekä toteutetaan valvontaa käyttöönoton aikana ja seuranta heti käyttöönoton jälkeen. Myös pitkän aikavälin seuranta on osa tätä vaihetta ja siitä johtuen prosessi voi joskus kestää pitkään. (Oikarinen.)

Inteventiotutkimuksen epäonnistumiselle voi löytyä useita selityksiä. Epäonnistuminen voi johtua siitä, että tutkijan teoreettinen tietämys aiheesta on vajaa ja sen vuoksi interventiota ei ole suunniteltu huolella eikä vaikutusmekanismeja tiedetä. Joskus tutkimukselle saattaa olla liian opitimistiset odotukset ja tämä puolestaan ajaa tutkimuksen epäonnistumiseen. (Oikarinen.)

Interventiotutkimukseen liittyy myös tutkimuseettisiä näkökulmia. Osallistujien itsemäärämisoikeus on aina huomioitava ja varmistettava. Tutkimukseen suostumisen on tapahduttava tietoisesti. Myös haittavaikutukset on arvioitava huolellisesti ja esimerkiksi yhteiskunnallisia vaikutuksia tulee myös aina pohtia. (Oikarinen.)

LÄHTEET:

Kanste O. Luentomateriaali. 2.10.2019

Oikarinen A. Luentomateriaali. 16.10.2019
Räisänen S, Gissler M. 2012. Rekisteritutkimus – mahdollisuus hoitotieteessä. Hoitotiede 24(1):62–69.

Räisänen S, Heinonen S, Sund R & Gissler M  2013. Rekisteritietojen hyödyntämisen haasteet ja mahdollisuudet. Suomen lääkärilehti 68(47):3075–3082.

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Hei! Seuraavaksi aiheena on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Koko tieteellisen tutkimuksen kentästä, systemaattinen kirjallisuuskatsaus on itselleni ehdottomasti tutuin menetelmä. Tein ammattikorkeakoulun opinnäytetyöni sekä kandidaatin tutkielmani mukaillen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen metodia ja muistan sitä kysyttäneen myös pääsykoekysymyksenä yliopistoon hakiessani.

SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS

Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella pyritään harhattomasti tunnistamaan ja keräämään jo olemassa olevaa tietoa alkuperäistutkimuksista. Sillä pyritään arvioimaan kriittisesti tiedon laatua ja yhdistelemään eli syntetisoimaan tuloksia rajatusta aiheesta kattavasti. Sillä voidaan luoda yleistettävää tietoa ja tehdä luotettavia johtopäätöksiä toimenpiteiden tai menetelmien luotettavuudesta, ilmiön ominaisuuksista ja arvioida tiedon sovellettavuutta käytäntöön. (Kaakinen.)

Systemaattisia kirjallisuuskatsauksia tarvitaan, koska alkuperäistutkimuksia ilmestyy vuosittain paljon ja tiedon löytäminen sekä ajantasalla pysyminen on sen vuoksi hankalaa. Systemaattinen ja kriittinen tiedon arviointi ja yhdistely on näytöön perustuvan toiminnan edellytyksenä. Järjestelmälliset katsaukset ovat lisääntyneet terveystieteissä huomattavasti viimeisten 5-10 vuoden aikana. Tutkimuksen rahoittajat saattavat painottaa järjestelmällistä katsausta rahoituspäätöksessään. (Kaakinen.)

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on järjestelemällisesti etenevä prosessi, jonka vaiheet on erotettavissa, joka on läpinäkyvä ja toistettava. Läpinäkyvyyttä ja toistettavuutta lisää vaihdeiden erittäin tarkka raportoiminen. Katsaus perustuu tutkimussuunnitelmaan ja yleensä tehdään alustava kirjallisuushaku. (Kaakinen.)

Järjestelmällisillä katsauksilla on suuri merkitys käytännön hoitotyössä. Niitä käytetään terveydenhuollon päätösten tukena ja ne toimivat sekä Käypä Hoito- että hoitotyön suositusten taustalla.. Tutkimustyössä taas niitä käytetään tiedonlähteinä. Tämä auttaa tunnistamaan tutkimusaukkoja ja ehkäisee uusien tarpeettomien tutkimusten käynnistämistä. (Kaakinen.)

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekeminen on monivaiheinen tapahtumien jatkumo. Aluksi tehdään hyvä taustatyö, haetaan jo aiheesta tehtyjä valmiita systemaattisia katsauksia. Käytetään metodikirjallisuuta ja mietitään tarkkaan, mihin tutkimuksella haetaan vastausta. Tämän jälkeen voidaan tehdä alustavia hakuja ja tutkimussuunnitelma. (Kaakinen.)

Seuraavaksi muotoillaan tutkimuskysymykset. Määritellään keskeiset käsitteet ja huomioidaan niiden sisältyminen tutkimuskysymykseen. Tämän jälkeen määritellään hakusanat ja tietokannat sekä laaditaan alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Kun edellä mainitut asiat on määritelty ja kirjattu ylös, voidaan tehdä tietokantahaut. Jokainen haku on dokumentoitava huolellisesti hakutuloksia myöten. Tulokset käydään läpi ensin otsikon perusteella ja valitaan näistä mahdollisesti tutkimuskysymykseen vastaavat mukaan. Sen jälkeen jokaisesta jäljellä olevasta luetaan tiivistelmät ja valitaan jälleen vain sopivat mukaan. Lopuksi kaikki jäljellä olevat tutkimukset luetaan kokonaan ja näistä valitaan katsaukseen mukaan otettavat alkuperäistutkimukset. Tulokset taulukoidaan ja näistä tehdään synteesi. Lopuksi koko prosessi ja tulokset sekä niiden hyödynnettävyys raportoidaan. (Kaakinen.)

Järjestelmälliset katsaukset tutkimusmenetelminä ovat vaativia ja onnistumisen edellytyksenä on tutkijoiden kokemus. Jotta julkaistut katsaukset olisivat yhdenmukaisia, tulisi kiinnittää huomiota eri lehtien ohjeistuksiin. Ohjeistuksien tulisi olla riittävän yksityiskohtaset, jotta yhdenmukaisuus voidaan taata. (Pölkki ym. 2012.)

LÄHTEET: 

Kaakinen,P. Luentomateriaali. 2.10.2019
Pölkki T Kanste O, Elo S, Kääriäinen M, Kyngäs H 2012. Järjestelmällisten kirjallisuuskatsausten metodologinen laatu: katsaus kansainvälisiin ja kansallisiin hoitotieteen julkaisuihin vuodelta 2009−2010. Hoitotiede 24 (4), 335–348.

Mixed Method

Hei! Tämän tekstin aiheena on mixed method- tutkimukset. Tämä tutkimustyyppi on itselleni melko vieras, joten oli oikein mielenkiintoista päästä tutustumaan aiheeseen.

Mixed methodia eli monimenetelmätutkimusta käytetään, kun halutaan yhdistää määrällinen ja laadullinen aineistonkeruu. Tavoitteena on kuvata ja ymmärtää ilmiö sen sijaan, että ennustettaisiin ja hallittaisiin tutkittavaa aihetta. Tutkimusprosessin aikana voidaan selvittää useita "totuuksia". Monimenetelmätutkimusta käytetään kun halutaan ymmärtää suhteita, arvoja, kokemuksia ja kysymyksiä, joista kaikki ovat kvantitatiivisten menetelmien ulkopuolella. (Mikkonen.)

Terveystieteissä monimenetelmätukimusta on käytetty melko usein. On tutkittu mm. syöpäpotilaiden kokemuksia oireistaan ja elämänlaadustaan (Beck ym. 2009) sekä omaisten kokemuksia potilaan kivun ja oireiden hoidosta saattohoitokodissa (Oliver ym. 2008). 

Mielestäni omaan graduaiheeseeni sopisi hyvin monimenetelmätutkimus, sillä olisi mielenkiintoista selvittää isien kokeman synnytyksen jälkeisen masennuksen yleisyyttä Suomessa (tai Pohjois-Suomessa) ja sen ilmenemismuotoja, jolloin yleisyyttä tutkittaisiin määrällisin menetelmin ja ilmenemismuotoja laadullisin. Toki graduksi työmäärä kasvaisi ehkä kohtuuttomasti, mutta mielestäni aihe jokatapauksessa olisi tähän menetelmään sopiva. 

LÄHTEET:

Beck SL, Towsley GL, Caserta MS, Linday K, Dudley WN. Symptom experiences and quality of life of rural and urban older adult cancer survivors. Cancer Nurs 2009:32:359–69.

Mikkonen K. Luentomateriaali. 9.10.2019

Oliver DP, Wittenberg-Lyles E, Demiris G, Washington K, Porock D, Day M. Barriers to pain management: caregiver perceptions and pain talk by hospice interdisciplinary teams. J Pain Symptom Manag 2008:36:374–82.

Tutkimusetiikka ja tutkimusluvat

Hei! Tämän kirjoituksen aiheena ovat tutkimusetiikka ja tutkimusluvat.

Kaiken tieteellisen toiminnan ydin on tutkimuksen eettisyys. Tutkimuksen rehellisyyttä, huolellisuutta sekä tarkkuutta tulee arvioida koko tutkimusprosessin ajan. (Polit& Beck 2012, Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012) Tutkimusetiikka kattaa moraalisina valintoina ja päätöksinä koko tutkimusprosessin aiheen valinnasta tutkimuksen tulosten vaikutuksiin ja aineiston säilyttämiseen saakkaa. Tutkimuskohteen valintaan, menetelmän valintaan, aineiston hankintaan, tieteellisen tiedon luotettavuuteen, tutkittavien kohteluun, tutkimustulosten vaikutuksiin ja tiedeyhteisön sisäisiin toimenpiteisiin liittyy aina eettisiä kysymyksiä. Tutkimusetiikka voidaan luokitella normatiiviseksi etiikaksi, koska se pyrkii vastaamaan oikeista säännöistä, joita tutkimuksessa tulee noudattaa. (Juntunen.)

Pietarinen ym. 2002 ovat listanneet eettisten vaatimusten listan tutkijoille. Tähän listaan sisältyvät älyllisen kiinnostuksen vaatimus, tunnollisuuden vaatimus, rehellisyyden vaatimus, vaaran eliminoiminen, ihmisarvon kunnioittaminen, sosiaalisen vastuun vaatimus, ammatinharjoituksen edistäminen sekä kollegiaalinen edistäminen. (Juntunen.)

Lääke- ja terveystieteelliseen tutkimukseen liittyy keskeisiä periaatteita. Ihmisarvon loukkaamattomuutta tulee kunnioittaa ja tämä on perusta kaikelle toimimiselle. Haavoittuvassa asemassa olevat koehenkilöt tulee huomoida. Tutkittavan etu ja hyvinvointi tulee aina asettaa tieteen ja yhteiskunnan etujen edelle, eli terveyttä tai elämää vaarantavaan tutkimukseen ei voi osallistua vaikka koehenkilö näin itse haluaisikin. Terveydellisen tai tieteellisen oletettavissa olevan hyödyn tulee olla selvästi suurempi kuin tutkittavalle mahdollisesti aiheutuvat riskit ja haitat. Vahingon välttämisen periaate on kirjattu lainsäädäntöön. Tutkimusta ei saa suorittaa ilman tutkittavan tai hänen laillisen edustajansa suostumusta ja suostumuksen tulee olla tietoinen. Tutkimuksen eettinen hyväksyttävyys arvioidaan eettisessä toimikunnassa ennen tutkimuksen aloittamista tietyissä tutkimuksissa. (Juntunen.)

Tutkimuseettinen neuvottelukunta eli TENK on perustettu vuonna 1991. Sen tehtävänä on edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja tutkimusetiikkaa sekä ennaltaehkäistä tutkimusvilppiä. TENK valvoo ja tilastoi tiedevilppitutkintaa Suomessa sekä koordinoi ihmistieteiden alan tutkimuksen eettistä ennakkoarviointia. (Juntunen.)


Hyvä tieteellinen käytäntö on määritelty TENKin julkaisussa "Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa" (2012) . Keskeisesti siihen liittyvät toimintatapoina rehellisyys, yleinen huolellisuus sekä tarkkuus. Hyvää tieteellistä käytäntöä ovat myös eettisesti kestävät tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmät sekä avoimuus ja vastuullisuus julkaisemisessa. On myös tärkeää huomioida ja viitata muiden tutkijoiden työhön asianmukaisesti. Vastuu hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta on ensisijaisesti tutkijalla itsellään mutta sen lisäksi tutkimusryhmällä ja sen vastuullisella tutkijalla, korkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla sekä yksikön ja laitoksen johdolla. (Juntunen.)

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella kaikki tutkimius on luvanvaraista ja edellyttää aina sairaanhoitopiirin tutkimuslupaa. Tutkimusluvan lisäksi muitakin viranomaislupia tai lausuntoja saatetaan edellyttää, jotta tutkimus voidaan aloittaa. Tutkimuslupa myönnetään korkeintaan viideksi vuodeksi kerrallaan ja kaikki tutkimukset kirjataan tutkimusdiariin. Jos suunnitelma muuttuu, vastaava tutkija vaihtuu tai luvan olemassaoloaika päättyy, on tutkimuslupa haettava uudeelleen. (Juntunen.)



LÄHTEET:
Juntunen J. Luentomateriaali. 30.10.2019
Polit DF & Beck CT (2012) Nursing research. Generating ja Assessing Evidence for Nursing Practise. Lippincott Williams & Wilkins. Philadelphia.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2012). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012.

Pro Gradu- artikkelina

Hei! Tämänkertaisena aiheena on Pro Gradu- artikkelina. Aihe kiinnostaa itseäni kovasti ja itsekin mielelläni toteuttaisin artikkelimuotoisen gradun. Isien synnytyksen jälkeistä masennusta ei ole tutkittu kansallisella tasolla lainkaan ja siksi olisikn mielestäni tärkeää että artikkelini julkaistaisiin kotimaisessa alan tieteellisessä lehdellä (Hoitotiede tai Tutkiva Hoitotyö), jotta tietämys aiheesta leviäisi.

Artikkeligradu on sopiva vaihtoehto, jos haluaa syventää ymmärrystään aiheesta ja osallistua tieteellisten tulosten näkyväksi tekemiseen ja käyttöön. Sillä on mahdollista saada näkyvyyttä tutkimukselle, sillä voidaan sanoa että ilman julkaisua ei ole olemassa tieteellisiä tuloksia. Tutkimustulokset tuodaan julkisen arvioinnin ja kritiikin piiriin ja näin on mahdollista herättää keskustelua. Ennenkaikkea artikkeligradu on arvoka oppimiskokemus ja tärkeää myös yliopistojen tuloksellisuudelle. (Kääriäinen.)

Artikkeligradu eroaa toteutukseltaan jonkin veran perinteisestä gradusta. Työtä ei ladata verkkoon vaan se julkaistaan vasta tieteellisessä lehdessä artikkelina. Työn kirjallinen osuus on päivitetty tutkimussuunnitelma, kun taas perinteinen gradu toteutetaan e-gradun muodossa. Perinteinen gradu päättyy arviointiin, mutta artikkeligradun prosessi jatkuu usein pidempään. Joudutaan odottamaan refereiden palautteita ja usein korjaamaan artikkelia, prosessi voi olla pitkäkin joten opiskelijan on sitouduttava jatkamaan sitä julkaisuun asti vielä opintojen päätyttyäkin. (Kääriäinen.)

Ennen oman artikkelin kirjoittamista on valittava lehti. Lehteen tulee tutustua huolellisesti ja lukea uusimmat artikkelit läpi. Erityisesti rakenteeseen ja sisältöön tulisi kiinnittää huomiota. Seuraavaksi tulisi suunnitella oma aikataulu ja miettiä, milloin aikoo krjoittaa. Kirjoittaminen aloitetaan tutkimuksen tarkoituksesta, tutkimuskysymyksistä ja menetelmäosasta. Seuraavaksi kirjoitetaan tulokset ja vasta tämän jälkeen siirrytään viitekehykseen, johdantoon, pohdintaan ja tiivistelmään. Otiskko muotoutuu usein vasta viimeisenä.  Otsikko ja tiivistelmä ovat tärkeitä, sillä niihin lukija kiinnittää ensimäisenä huomionsa. On tärkeää pidättäytyä olennaisissa asioissa. Tiivistelmästä tulee käydä läpi tutkimuksen tarkoitus, käytetty metodologia, keskeiset tulokset ja käytännön merkitys. (Kääräinen.)

Artikkelin kirjoitusprosessi voidaan jakaa kolmeen osaan, joita ovat tekstin tuottaminen, jäsentäminen ja karsiminen. Jäsentäminen ja karsiminen ovat mahdollisia vasta kun yhtään tekstiä on tuotettu, joten alkuun pääseminen on merkittävä vaihe. Käsikirjoituksen saattaa joutua lukemaan jopa kymmeniä kertoja ennenkuin se on valmis, tähän on hyvä varautua. Kirjoittamisen osiinjakaminen helpottaa, kun tekstiä voi työstää itselleen mielekkäässä järjestyksessä. (Auvinen 2015.)

Artikkelia tulisi antaa myös muille luettavaksi, sillä on tärkeää että ulkopuolinen ymmärtää tekstin. Palautteesta tulisi pystyä ottamaan opikseen ja muokata tekstiä sen mukaan, vaikka palaute ja korjausehdotukset tuntuisivatkin ikäviltä. (Kääriäinen.)

Odotan artikkelin kirjoittamista innolla, mutta silti pelonsekaisin tuntein. Välillä mietin, onko minusta siihen todella ja toisinaan koen suunnatonta itsevarmuutta. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka kivinen tie tulee olemaan.


LÄHTEET:
Auvinen A 2015. Kuinka kirjoitan tieteellisen artikkelin - ohjeita nuorelle tutkijalle. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 131(16):1460-6.
Kääräinen M. Luentomateriaali. 16.10.2019

Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä

Hei taas! Tänään aiheena on haastattelu aineistonkeruu menetelmänä. Kyseinen aihe on itselleni mielenkiintoinen, sillä ainakin tämänhetkisenä tarkoituksenani on toteuttaa Pro Gradu- tutkielmani haastattelutukimuksena. Alustavasti olen ajatellut yksilöhaastattelujen tekemistä, mutta tässä tekstissä käsittelen myös ryhmähaastattelua. Isien kokema synnytyksen jälkeinen masennus aiheena sopisi mielestäni hyvin myös ryhmähaastatteluun, koska uskoisin isille olevan helpottavaa ja vapauttavaa huomata ettei ole/ole ollut tilanteessa yksin, vaan on olemassa myös muita saman kokeneita. Ongelmaksi saattaisi kuitenkin muodostua ryhmän kokoonsaaminen, koska luulen pelkästään yksilöhaastatteluihin isien (3-5 haastateltavaa) löytymisen tulevan olemaan haasteellista.

Haastattelua käytetään tutkimusmenetelmänä, kun halutaan tietää mitä ihminen ajattelee tai miksi hän toimii niin kuin toimii (Gill ym. 2008).  Haastattelun ensisijainen etu on joustavuus, sillä haastattelijalla on mahdollisuus toistaa kysymys, oikaista väärinkäsityksiä, selventää sanamuotoa tai vaikkapa käydä keskustelua tiedonantajan kanssa. Haastattelutilanteessa on myös mahdollista esittää kysymykset siinä järjestyksessä kuin tutkija kokee aiheelliseksi ja myös tällä saadaan aikaan joustavuutta. Haastattelijalla on aina mahdollisuus tehdä omia muistiinpanoja, jolloin voidaan tarkastella myös sanomatta jääneitä asioita ja nyanseja. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Haastattelu on yksi yleisimmistä terveydenhuollon laadullisista tutkimusmenetelmistä (Gill ym. 2008).

McGrath ym. (2019) ovat listanneet ohjeita laadullisen haastattelututkimuksen tekemiseksi. Ensiksi tunnistetaan, milloin laadulliset tutkimushaastattelut ovat sopiva metodi tutkimusaiheeseen liittyen. Tämä pätee silloin, kun tutkija haluaa selvittää pienen joukon kokemuksia ja käsityksiä, sen sijaan että haluttaisiin tutkia laajoja joukkoja ja tehdä yleistyksiä.

Haastattelijan rooliin on hyvä valmistautua. Etenkin nauhoituslaitteen käyttöön on syytä tutustua huolella. Seuraavaksi tulisi jäsentää haastattelurunko ja testata kysymykset. Testauksella voidaan varmistaa että kysymykset ovat relevantteja ja kokematon tutkija saa testitilanteesta myös hyvää harjoitusta. Tutkijan ja haastateltavan välisiä kulttuurisia suhteita ja niiden eroja tulisi myös pohtia etukäteen. Vastaajien ja tutkijan välille olisi hyvä muodostaa jo ennalta jonkinlainen suhde, varsinkin jos kyseessä on herkkä tutkimusaihe. Haastattelutilanteessa ei välttämättä ole aikaa luoda luottamuksellisia välejä ja tällä voi olla vaiktuksia siihen, millaisia asioita haastateltava tuo haastattelun aikana esille. (McGrath 2019.)

Tutkijan tulisi muistaa, että hän on osana mukana tietojen luomista. Omaa suhdettaan ja sen vaikutuksia tulisi siis kyetä arvioimaan objektiivisesti. Haastattelutilanteessa hyvä sääntö onkin, että tutkijan tulisi puhua vähemmän ja kuunnella enemmän. Myös tämä voi minimoida tutkijan vaikutusta vastauksiin. Tutkijan tulisi sallia itsensä muuttaa haastattelurunkoa, jos se on tarpeen. Jotkin kysymykset saattavat tutkimuksen edetessä osoittautua epärelevanteiksi tai vaippaka väärinymmärretyiksi. (McGrath 2019.)

Ennen haastattelujen tutkimuksia, tutkijan tulisi (ainakin henkisesti) valmistautua kohtaamaan odottamattomia tunteita, niin itsensä kuin haastateltavan näkökulmasta. Etenkin hoitotieteellisessä tutkimuksessa, tutkijalla tulee olla valmiudet tarvittaessa keskeyttää haastattelu ja ohjata tutkittava asianmukaiseen hoitoon, jos tällä sellaiselle on tarvetta. (McGrath 2019.)

Kun haastattelut on tehty, olisi hyvä jos tutkija litteroisi materiaalin mahdollisimman pian. Litterointi on helpompaa kun asiat ja tilanteet ovat tuoreessa muistissa ja prosessin etenemisen kannalta se kannattaakin aloittaa melko pian, koska etenkin kokemattomalle tutkijalle aineiston litterointi voi olla todella työlästä ja hidasta. Myös analyysi olisi hyvä aloittaa nopealla aikataululla, sillä sekin vie huomattavan paljon aikaa tutkimuksen tekemisestä. Jos analyysi on aloitettu riittävän ajoissa, on tutkijalla vielä selkeä kuva haastattelusta ja hän kykenee hyödyntämään mieleen nousseita teemoja ja muita asioita paljon tehokkaammin. (McGrath 2019.)

YKSILÖHAASTATTELU

Laadullinen yksilöhaastattelu voidaan toteuttaa teemahaastatteluna tai syvähaastatteluna. Näiden kahden ero perustuu haastattelun pohjan strukturoinnin asteeseen.  Teemahaastattelussa keskeiset teemat on valittu etukäteen ja keskustelu etenee niiden sekä niihin liittyvien tarkentavien kysymysten mukaisesti. Teemashaastattelussa korostuvat ihmisten tulkinnat asioista, asioille annetut merkitykset ja merkitysten syntyminen vuorovaikutuksessa. On kuitenkin muistettava, että teemahaastattelun teemojen tulee perustua tutkimuksen viitekehykseen, eli ilmiöstä jo aiemmin tiedettyyn, eikä teemoja ja kysymyksiä voi keksiä täysin sattumanvaraisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2009.)

Syvähaastattelun runkoa puolestaan ei ole strukturoitu lainkaan, vaan haastattelu etenee avointen kysymysten mukaisesti, jolloin myös tutkijalla on vapaus rakentaa haastattelun jatko jo saatujen vastausten varaan. Myös syvähaastattelussa ilmiö on haastattelun keskiössä, mutta tutkimuksen viitekehys ei määrä kysymysten asettelua. Haastattelulla pyritään avaamaan tutkittava ilmiö mahdollisimman perusteellisesti ja joskus haastateltavia saattaakin olla vain yksi. Ei ole lainkaan tavatonta että haastattelu totetaan useaan kertaan saman haastateltavan kanssa, jotta ilmiö selittyisi mahdollisimman laajasti. (Tuomi & Syväjärvi 2009.)

RYHMÄHAASTATTELU

On olemassa useita erilaisia tilanteita, milloin ryhmähaastattelu voi olla sopiva aineistonkeruumenetelmä. Sitä voidaan käyttää, jos ollaan kiinnostuneita kollektiivisesta, yhdessä tuotetusta puheesta ja ryhmän yhteisistä normeista ja ihanteista tai yksittäisten haastateltavien vastauksista. Ryhmähaastattelu voi olla sopiva menetelmä, jos tutkimusaihe pohjautuu muisteluille. (Rajala.)

Aina ei ole yksiselitteistä, onko parempi valita yksilö- vai ryhmähaastattelu ja resurssien puitteissa joskus järkevää voikin olla toteuttaa molemmat. Ryhmähaastattelussa haastattelijan ja haastateltavien välillä ei ole riippuvuussuuhdetta. Haastateltavia on yleensä 6-12. On tärkeää muistaa, että haastateltavien tulee olla samankaltaisia tutkittavan asian suhteen, mutta heillä ei tarvitse (eikä aina olekkaan) olla yhtenevät mielipiteet! (Rajala.)

Ryhmähaastattelun etuja ovat tehokkuus, nopeus, joustavuus ja kustannusten kohtuullisuus. Ryhmässä saadaan nopeasti tietoa usealta henkilöltä ja ryhmä voi toimia haastateltavalle sosiaalisena tukena. Ryhmähaastattelu sopii erityisesti vanhusten ja lasten haastatteluihin, mutta on käytettävissä myös muissa ryhmissä. Joskus aiheesta riippuen, puhuminen voi olla rennompaa ja avoimempaa kuin yksilöhaastattelussa. (Rajala.)

Ryhmähaastatteluun liittyy myös useita haasteita. Monen ihmisen aikataulujen yhteensovittaminen voi joskus olla hankalaa, joten ajan ja paikan sopimisesta voi muodostua ongelma. Ryhmän ilmapiiri voi joskus olla sellainen, että vain osa haastateltavista puhuu eikä ryhmädynamiikka ole tasavertaista. Joskus aihe voi olla sellainen, että ryhmässä on hankala kertoa avoimesti ajatuksiaan ja jotkin haastateltavista voivat vetäytyä syrjään. Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna haastattelun nauhoitus ja niiden liiteroiminen voi olla haasteellista, etenkin päälle puhumisten vuoksi. (Rajala.) 

LÄHTEET:
Gill P, Stewart K, Treasure E & Chadwick B. 2008. Methods of data collection in qualitative research: interviews and focus groups. BDJ 204(6). p. 291-295.
Mcgrath C, Palmgren P & Liljedahl M. 2019. Twelve tips for conducting qualitative research interviews. Medical Teacher 41(9), p. 1002-1006.

Tuomi J. & Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (6. uud. laitos). Helsinki: Tammi. 

Rajala M. Luentomateriaali. 25.9.2019

Laadullisen tutkimuksen raportointi ja luotettavuus

Hei!
Tällä kertaa aiheena on laadullisen tutkimuksen raportointi ja luotettavuus. Tulen todennäköisesti toteuttamaan Pro Gradu- tutkielmani laadullisena haastattelututkimuksena. Olen ajatellut jatkaa jo aiemmin ilmi käyneestä kandidaatintutkielmani aiheesta ja minua kiinnostavat erityisesti isien kokemukset synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, millaista masennus on ja kuinka se ilmenee arjessa. Laadullisen tutkimuksen raportointi ja luotettavuus ovat oman tutkimukseni kannalta siis erittäin tärkeitä aiheita.

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN RAPORTOINTI

Yleisesti laadullisesta tutkimuksesta voidaan sanoa, että sen vahvuuksia ovat kontekstisidonnaisuus, subjektiivisuus, valikoituneisuus sekä osallistujien määrän vähyys. Pääpiirteittäin laadullisen tutkimuksen raportointi on hyvin samankaltaista kuin muissakin tutkimuksissa (kts. määrällisen tutkimuksen raportointi ja luotettavuus). Aluksi tutkimusta varten tehdään aina tutkimussuunnitelma, missä tutkija kuvaa mitä aikoo tehdä, miten ja miksi. Tätä suunnitelmaa pohjana käyttäen, muodostetaan tutkimusraportti jossa kuvataan kuinka aikomukset ovat toteutuneet ja arvioidaan kuinka siinä on onnistuttu. Raporttia laadittaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka tutkimusprosessi, tulokset ja johtopäätökset saadaan ilmaistua lukijalle mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi. (Kuivila.)

Laadullisen tutkimuksen raportoinnissa korostuu osallistujien kuulluksi ja ymmärretyksi tekeminen. Tulokset eivät löydy (vrt. määrällinen tutkimus) tai nouse esiin, vaan tutkijan on kerrottava ja kuvailtava ne näkyväksi ja olemassa oleviksi. Voidaan siis sanoa, että tulokset eivät koostu pelkästään osallistujien ymmärryksestä ja käsityksistä asiaan, vaan muokkaantuvat tutkijan analyysiprosessin seurauksena. (Kuivila.)

Analyysiprosessissa laadullisesta aineistosta etsitään tutkimuskysymykseen vastaavat kohdat, näistä kohdista pelkistetään yksinkertaiset ilmaukset. Samaa tarkoittavat pelkistetyt ilmaukset kootaan alaluokkiin ja alaluokat jaotellaan niitä kuvaaviin yläluokkiin. (Kuivila.)

Kun tutkimuksen tuloksia raportoidaan, on erittäin tärkeää muistuttaa mieleensä laadullisen tutkimuksen vahvuudet ja tiedostaa laadullisen tutkimuksen lähtökohdat. Tutkimusta ei kuitenkaan pidä vähätellä, ilmoittamalla esim. että tuloksia ei voida yleistää vaan tulisi ennemmin keskittyä tulosten vahvuuksiin. Raportoidessa olisi hyvä pohtia, heijastaako tutkimus osallistujien kokemuksia, täyttääkö tutkimus ilmiöön liittyviä tiedonpuutteita ja tukeeko aikaisempi tieto tutkimuksen tuloksia vai ovatko ne kenties ristiriidassa aikaisempien tutkimusten kanssa. (Kuivila.)

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS

Tutkimuksen luotettavuuteen kiinnittämään huomiota koko tutkimusprosessin ajan. (Polit & Beck 2012). Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioidessa usein tarkastellaan erityisesti "totuutta" ja "objektiivista tietoa". Totuuden näkökulmaa voidaan tarkastella neljän erilaisen teorian pohjalta, joita ovat totuuden korrespondenssiteoria, totuuden koherenssiteoria, pragmaattinen totuusteoria sekä konsensukseen perustuva totuusteoria. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) 

Korrespondenssiteorian näkökulmasta väite on totta jos se vastaa todellisuutta ja paikkaansapitävyyden voi todentaa aistien avulla. Koherenssiteoriassa taas väitettä pidetään totena, jos se on yhtä pitävä tai johdonmukainen kuin muut jo todeksi todetut väitteet. Pragmaattisessa totuusteoriassa tarkastellaan väitteen käytännöllisiä seuraamuksia, eli väite on tosi jos se toimii ja on hyödyllinen. Konsensukseen perustuvassa totuusteoriassa puolestaan että väitteen totuus on ihmisten luoman yhteisymmärryksen varassa. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) 

Kun tarkastellaan laadullisen tutkimuksen objektiivisuutta, otetaan huomioon sekä tutkimuksen luotettavuus että puolueettomuus. Puolueettomuuteen liittyy vahvasti tutkijan omat ennakkoajatukset ja se, pystyykö hän ymmärtämään ja kuulemaan tiedonantajia itsenään. (Tuomi & Sarajärvi 2009.). 

Validiteetti- ja reliabiliteetti-käsitteet käydään läpi kirjoituksessa "määrällisen tutkimuksen raportointi ja luotettavuus", joten en avaa niitä nyt tässä. Ko. käsitteiden käytöstä laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa on muutenkin käyty paljon keskustelua, koska lähtökohtaisesti ne ovat muodostuneet määrällisen tutkimuksen tarpeita mukaillen. 

Yleisesti voidaan sanoa, että laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnille ei ole olemassa mitään selkeitä ohjeita. Jokainen tutkimus on arvioitava tapauskohtaisesti. Aina on muistetta kuitenkin, että jokainen tutkimus arvioidaan kokonaisuutena, jolloin sen sisäinen johdonmukaisuus eli koherenssi painottuu. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) 

Jos pohditaan oman tutkimusaiheeni luotettavuutta ja tutkijan puolueettomuutta, uskoisin että pystyn olemaan tutkittaviin nähden melko objektiivinen. Itselläni ei ole lainkaan kokemusta isien kokemasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ei siviilielämästä eikä työn puolesta. Omat ennakkokäsitykseni eivät siis todennäköisesti juurikaan tule ohjaamaan toimintaani tutkijana. 

LÄHTEET:

Kuivila H. Luentomateriaali. 30.10.2019

Kyngäs H. Luentomateriaali. 30.10.2019
Polit DF & Beck CT (2012) Nursing research. Generating ja Assessing Evidence for Nursing Practise. Lippincott Williams & Wilkins. Philadelphia.
Tuomi J. & Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (6. uud. laitos). Helsinki: Tammi. 

Määrällisen tutkimuksen raportointi ja luotettavuus

Hei taas! Tässä tekstissä käsittelen aiheita "määrällisen tutkimuksen raportointi ja luotettavuus". Toivottavasti osaan tiivistää asian niin ettei mitään oleellista jää pois. Itselleni määrällinen tutkimus on aina ollut jonkinlainen "mörkö" ja siitä on vain herännyt ajatus, että ihmisiä tutkittaessa heitä ei voi muuttaa numeroiksi. Tämä ei tietenkään kuvaa määrällistä tutkimusta lainkaan, mutta ehkä ajatuksen taustalla on jonkinlainen pelko lähteä tekemään johtopäätöksiä pelkistä numeroista.

MÄÄRÄLLISEN TUTKIMUKSEN RAPORTOINTI

Lähdetään liikkeelle tutkimuksen raportoinnista ja erityisesti raportin rakenteesta. Tutkimusraportti sisältää tutkimuksen nimen, tiivistelmän sekä sisällysluettelon. Siinä on määritelty tutkimusongelma tai hypoteesi, sekä tutkimuksen tarkoitus. Raportista käy ilmi tutkimuksen tekijä, tilaaja, mahdolliset taustaorganisaatiot ja rahoittajat. Raporttiin on kirjattu myös tutkimuksen aikataulu, aihepiirin taustat, tutkimusaiheeseen liittyvä teoria ja keskeiset käsitteet. Aineistotyyppi on kuvailtu, eli onko kyseessä esim. posti- tai verkkokysely vai haastattelu. Myös käytetyn mittarin pääkysymykset käyvät vastausvaihtoehtoineen ilmi. (Saarela a.)

Tutkimusraportissa on kuvattu tutkimuksen perusjoukko sekä otantamenetelmä ja otoksen koko.  Tästä käy myös ilmi otoksen kattavuus ja edustavuus perusjoukossa.  Aineistonkeruun ajankohta on ilmoitettu tarkasti, sisältäen myös muistutusten lähettäminen. Vastausprosentti, aneiston katoanalyysi ja arviointi kadon merkityksestä tuloksiin ovat kirjattuna raporttiin. Tulokset on raportoitu sekä esitetty kuvioiden, taulukoiden ja tekstin avulla. Myös tulosten tulkinta on osa raporttia. Tutkimuksen reliabiliteetin ja validiteetin arviointi löytyy pohdinta-osiosta. Lopuksi raportista löytyy vielä lähdeluettelo sekä tarvittaessa tutkimuksen liitteet. (Saarela a.)

Määrällisen tutkimuksen raportoijalla on suuri vastuu, sillä on osattava perustella erittäin hyvin  jos raportista jätetään joitakin tutkimuksen osia pois. Tutkijan täytyy pohtia, miksi ja miten rajauksia on tehty ja onko ne tehty oikein. Tutkijan vastuulla on myös, että lukija saa raportin avulla riittävästi tietoa siitä, miten tutkimus on toteutettu sekä miten uskottavia ja vakuuttavia tulokset ovat. Tulosten raportoinnissa tulisikin keskittyä ennenkaikkea uuden tiedon raportointiin ja jos asiasta löytyy jo ennestään paljon tutkimustietoa, niin olisi tärkeää vertailla tutkimuksen tuloksia aikaisempiin tuloksiin. Tutkimus raportoidaan keskustelevasti, objektiivisesti ja argumentoivasti, noudattaen hyvää asiatyyliä ja yleiskieltä. Raportin sisältöjen tulee aina olla perusteltuja, jotka nojaavat asianmukaisiin lähteisiin sekä tutkimustietoon ja raportista tulee jäädä vaikutelma puolueettomuudesta. (Saarela a.)

Tulosten raportoinnissa tulee kiinnittää huomiota siihen, että tulkinta pidetään mahdollisimman vähäisenä. Määrällisen tutkimuksen tulosten raportoinnissa keskitytään ainaa "tuloslukuihin", joiden perusteella lukija voi itse tehdä omat johtopäätöksensä. Yleisen kuvauksen jälkeen esitetään tiedot ensisijaisista analyyseistä. Keskitytään raportoidaan olennaiset luvut ja niiden erot ja erityisesti ne, mitkä tarjoavat uutta tietoa. Tässä kohtaa kaikki valinnat on kuitenkin pystyttävä perustelemaan, etteivät ne nojaa tutkijan omaan mielipiteeseen. (Saarela a.) Määrällisen tutkimuksen raportoinnin tulisikin aina olla keskustelevaa, objektiivista ja argumentoivaa (Vilkka 2007).

Tulosten tulkinta raportoidaan pohdinta-oisossa. On huomioitava, että kaikki esillenostetut tulokset ovat mukana myös tulososiossa. Tutkimusta tulisi tarkastella kriittisesti ja lopuksi päättää pohdinta "suuremmassa mittakaavassa", kuten vaikutuksilla käytäntöihin, poliittisiin ongelmiin ja jatkotutkimushaasteisiin. (Saarela a.) Lopuksi voidaan siis todeta että koko määrällisen tutkimuksen tutkimusrapotissa korostuvat innostava esitystapa, keskusteleva ote, objektiivisuu sekä argumentaatio (Vilkka 2007.)

MÄÄRÄLLISEN TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS

Tutkimuksen luotettavuutta arviointiin liittyen voidaan sanoa olevan kaksi keskeistä käsitettä. Nämä keskeisest käsitteet ovat reliabiliteetti ja validiteetti. Reliabiliteetilla tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin mittaus pystyy antamaan ei-sattumanvaraisia tuloksia ja ovatko mittaustulokset toistettavisssa. Tutkimuksen reliaabeliutta tulee arvioida tutkimuksen aikana, mutta sitä voidaan arvioida myös tutkimuksen jälkeen. Huomoidaan kuinka onnistuneesti otos edustaa perusjoukkoa, mikä on vastausprosentti, miten huolellisesti muuttujia koskevat tiedot on syötetty ja kuinka kattavasti tutkittavia asioita voidaan mittarilla mitata. (Saarela b.)

Kun arvioidaan jonkin tietyn mittarin reliabiliteettia, mittarina käytetään usein Cronbachin alphaa. Mitä suurempi arvo saadaan, sitä yhtenäisempi mittari on. Mittarin reliabiliteettia tarkastellessa huomioidaan pystyvyys, sisäinen johdonmukaisuus sekä vastaavuus. Pystyvyydellä tarkoitetaan sitä, saadaanko sama tulos eri mittauskerroilla ja pysyvätkö tulokset samoina toistuvissa mittauksissa. Sisäinen johdonmukaisuus puolestaan kuvaa mittarin eri osioiden kykyä mitata samaa asiaa. Vastaavuudella tarkoitaan eri mittaustulosten samanlaisuuden astetta. Mittarin reliabiliteettiin vaikuttavia tekijöitä ovat mittarin esitestaus, vastausohjeet, mittarin selkeys, mittaajien koulutus, tutkimusjäjrestelyjen muuttumattomuus mittauksen ajan sekä ulkoisten virhetekijöiden huomioiminen. (Saarela b.)

Validiteetilla tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin mittarilla tai tutkimusmenetelmällä pystytään mittaamaan mittaamisen kohteena olevaa asiaa sekä systemaattisen vihreen puuttumista. Tutkimuksen  validiteettiin vaikuttaa se, kuinka hyvin tutkija on onnistunut operationalisoimaan teoreettiset käsitteet arkikielelle, kuinka hyvin mittarin kysymysten ja vastausvaihtoehtojen muotoilu ja sisältö on onnistunut, miten onnistunut on valikon asteikon toimivuus ja millaisia epätarkkuuksia mittariin sisältyy. (Saarela b.)

Mittarin validiteettia arvioidessa tarkastellaan face-, sisältö-, rakenne- sekä kriteerivaliditeettia. Face-validiteetilla tarkoitetaan sitä, näyttääkö mittari mittaavan tutkittavaa ilmiötä. Sisältövaliditeetti taas tarkoittaa sitä, kattavatko mittarin kysymykset riittävän laajasti tutkittavat käsitteet. Rakennevaliditeetti eli ts. käsitevaliditeetti, teoreettinen validiteetti kuvaa sitä, kuinka hyvin teoreettinen lähestymistapa on valittu ja onko käytetty oikeita käsitteitä. Kriteetrivaliditeettia arioidessa verrataan mittarilla saatua arvoa johonkin kriteeriin, jonka tiedetään myös mittaavan tutkittavaa ominaisuutta. (Saarela b.)

Tutkimuksen tuloksia arvioitaessa tarkastellaan sekä sisäistä validiteettia että ulkoista validiteettia. Sisäistä validiteettia arvioidessa kiinnitetään huomiota siihen, johtuvatko tulokset ainoastaan tutkimusasetelmasta, eivätkä sekoittavista tekijöistä. Ulkoisen validiteetin arvioinnissa taas tarkastellaan tutkimustulosten yleistettävyyttä. Reliaabelius ja validius yhdessä vaikuttavat tutkimuksen kokonaisluotettavuuteen. Näistä tärkeimpänä voidaan pitää, että tutkimus edustaa perusjoukkoa ja satunnaisvirheitä on mahdollisimman vähän. Kokonaisluotettavuutta voidaan arvioida vaikkapa uusintamittauksella. (Saarela b.) 

Tutkimuksen luotettavuus vakuutetaan osallistujille jo saatekirjeessä ja tästä lupauksesta on pidettävä kiinni. Tutkimusraportista saa käydä ilmi vain sellaisia asioita, jotka eivät ole luottamuksellisia tai riko vaitiololupausta tai salassapitovelvollisuutta (Vilkka 2007).

LÄHTEET:

Saarela K. (a) Luentomateriaali. 18.9.2019.
Saarela  K. (b)Luentomateriaali. 16.10.2019
Vilkka H. 2007. Tutki ja mittaa, Määrällisen tutkimuksen perusteet. Saatavana: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/98723/Tutki-ja-mittaa_2007.pdf

Tutkimuksen aiheen valinta ja tutkimussuunnitelman tekeminen

Hei! 

Tämä on blogin ensimäinen kirjoitus ja tänään ajattelin käsitellä aiheita "tukimuksen aiheen valinta ja tutkimussuunnitelman tekeminen". Tämä blogi kulkee otsikon "Tutkimuspäiväkirja" alla ja on osasuoritus Oulun Yliopiston opintojaksosta "Tutkimusmenetelmien soveltaminen terveystieteissä 10op". 

TUTKIMUSAIHEEN VALINTA

Periaatteessa voidaan sanoa, että oikeastaan mitä tahansa voidaan tutkia. Ilmiöt eivät välttämättä eroa eri tieteenalojen välillä, mutta yleensä näkökulma josta ilmiötä tutkitaan, on erilainen. Tutkimusaihe on voinut tulla esille oman arjen, työelämän tai koulutuksen kautta. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan tutkimusaihe voi tulla suoraan vaikkapa opettajalta, ohjaajalta tai tutkimusryhmän sisältä. (Kanste & Siira.) Tein oman kandidaatintutkielmani aiheesta "Isien kokemalle synnytyksen jälkeiselle masennukselle altistavat tekijät". Minulla ei ole kokemusta aiheesta oman lähipiirini kautta, mutta aihe nousi esille esikoista odottaessani neuvolan perhevalmennuksessa. Joku esitti hieman aihettani sivuavan kysymyksen, johon terveydenhoitaja ei osannut vastata koska ei ollut koskaan kuullut kyseisen aiheen tutkimukesta.Silloin mieleeni juolahti ajatus, että olisiko tässä juuri etsimäni "tiedon aukko"...

Ennen aiheen valintaa tulisikin löytää juuri tuo "tiedon aukko", eli kysymys johon tutkimus pyrkii vastaamaan ja sen myötä tuomaan tieteenalalle jotakin uutta, uudesta näkökulmasta. Tutkimusaiheen valinnassa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti omaan kiinnostukseen. Jos tutkijalla ei ole mitään mielenkiintoa aihetta kostaan, voi se näkyä tutkimuksesta läpi ja pahimmassa tapauksessa jopa vaikuttaa tutkimuksen etenemiseen ja tuloksiin.(Kanste & Siira.)

Jotkin tutkimusaiheet mielletään arkaluontoisiksi. Tälläisia aiheita ovat esimerkiksi sellaiset, jotka herättävät pelon tuntemuksia tai ovat intiimejä. Arkaluontoisia aiheita saattavat olla myös seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia tai vaikkapa lapsia koskevat aiheet. (Kanste & Siira.) Koen kandidaatin tutkielmani aiheen olevan arkaluontoinen erityisesti silloin, kun se on sidottu suomalaiseen kulttuuriin. Synnytyksen jälkeinen masennus on itsessään jo melko vaiettu aihe ja etenkin isen näkökulmasta lähes täysin vaiettu. Myös kulttuurilliset asenteet miehisyyteen, miesten tunteisiin ja mielenterveysongelmiin liittyen tuovat tutkimuksen tekemiselle omia haasteitaan. 

Usein tutkimuksen tekeminen aloitaan tutkimusongelman ja -kysymysten määrittelystä, jonka jälkeen edetään menetelmävalintoihin ja aineistonkeruuseen. Joskus voi kuitenkin olla tarpeen edetä toisinkin päin. Jos tutkimus alkaakin jo olemassa olevasta aineistosta, niin on erityisen tarkkaan otettava huomioon mihin tarkoitukseen aineisto on aluperin kerätty, kenen toimesta ja soveltuuko aineisto ylipäänsä uudelleen arvioitavaksi. (Kanste & Siira.)

TUTKIMUSSUUNNITELMAN TEKEMINEN

Tutkimussuunnitelman tarkoituksena on asettaa tutkimuksen tavoite ja ohjata tavoitteen saavuttamista. Tutkimussuunnitelmasta ilmenee, mitä, miksi ja miten tutkitaan ja se on edellytys tutkimusluvan saamiseen. (Huhtakangas.) 

Tutkimussuunnitelma koostuu yleensä seitsemästä eri kohdasta, joita ovat:

• Tiivistelmä
• Johdanto/tutkimuksen lähtökohdat/tausta
• Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymys/-ongelma/-tehtävä
• Tutkimusmenetelmät ja aineisto
• Eettiset lähtökohdat
• Luotettavuus
• Aikataulu, rahoitus ja resurssit (Huhtakangas.)

Tiivistelmän tarkoituksena on antaa lukijalle nopea yleiskuvaus tutkimuksesta, sen tarkoituksesta, tavoitteesta ja keskeisistä tutkimusmenetelmistä. Se tehdään usein viimeisenä, kun kaikki tutkimuksen keskeiset kohdat ovat selvillä. Tiivistelmästä tulee käydä ilmi edellä mainittujen lisäksi  myös odotetut tutkimustulokset sekä avainsanat. (Huhtakangas.)

Johdannon tehtävänä on johdatella lukija aiheeseen. Siitä käy ilmi tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat, Johdannossa aiheen valinta, tehdyt rajaukset sekä valittu näkökulma perustellaan tieteelliseen tutkimustietoon nojaten sekä määritellään keskeiset käsitteet. Johdannossa esitellään myös tutkimuksen merkitys ja hyödynnettävyys, mutta kirjoitusasussa tulisi välttää liian laajaa ilmaisua, painottaen vain siihen mikä on merkityksellistä juuri tämän tutkimuksen kannalta. (Huhtakangas.)

Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymys (tai ongelma/tehtävä) määritellään omassa kappaleessaan. Tutkimuskysymyksessä kysytään vain sen verran, mihin tutkimuksen tuloksilla tullaan ja pystytään vastaamaan kun taas tarkoitus määritellään hieman laajemmin, yleensä joko ilmiötä kuvailevaksi, selittäväksi tai vertailevaksi. Tavoitteessa taas voidaan hyödyntää tutkimuksen merkitystä tai hyödynnettävyyttä. Tulee muistaa, että käsitteitä käytetään johdonmukaisesti sekä tavoitteen, tarkoituksen että tutkimuskysymyksen määrittelyssä aina otsikointiin saakka. (Huhtakangas.)

Tutkimusmenetelmät ja aineisto- osiossa kuvataan käytettävät menetelmät mahdollisimman tarkasti. Kerrotaan mistä ja keneltä aineisto kerätään sekä miten ja milloin aineisto kerätään. Analyysimenetelmä perustellaan niin että se on linjassa aineiston ja tutkimuksen tavoitteen kanssa. Perustelut pohjautuvat tutkimusmenetelmäkirjallisuuteen. (Huhtakangas.)

Eettisien lähtökohtien määrittelyssä on hyvä käyttää tutkimuseettisen neuvottelukunnan teosta "hyvä tieteellinen käytäntö". Eettisten periaatteiden noudattaminen kaikissa tutkimuksen vaiheissa on erittäin tärkeää ja tämä tulee kirjata tutkimussuunnitelmaan. Tutkimussuunnitelmasta käy ilmi, mistä ja miten tutkimuslupa haetaan ja jos eettisen toimikunnan ennakkoarviointia tarvitaan, mistä ja miten se haetaan. Eettisissä lähtökohdissa kerrotaan, kuinka tutkittavien anonymiteetti suojataan ja osallistumisen vapaaehtoisuus varmistetaan. Kerrotaan kuinka tietoon perustuva suostumus aiotaan hankkia ja kuinka tutkimusaineistoa tullaan käsittelemään, säilyttämään ja hävittämään. Myös tutkijan oman asemoitumisen eettisyyttä tulee tarkastella. (Huhtakangas.)

Tutkimuksen luotettavuudesta tulee tutkimussuunnitelmaan kirjata, mitkä tekijät vahvistavat ja heikentävät tutkimuksen luotettavuutta ja kuinka nämä tekijät aiotaan ottaa huomioon. Luotettavuuden arviointiin vaikuttaa onko kyseessä määrällinen vai laadullinen tutkimus. Lisää tietoa määrällisen tutkimuksen luotettavuudesta löydät täältä ja laadullisen tutkimuksen luotettavuudesta täältä. (Huhtakangas.)

Aikataulu, rahoitus ja resurssit- osio sisältää realistisen arvion aikataulusta, mikä yleensä koostuu tutkimuksen eri vaiheista. Jos tutkimuksella on ulkopuolisia rahoittajia, tulee suunnitelmasta käydä ilmi ketä nämä rahoittajat ovat, paljonko rahoitus kokonaisuudessaan on sekä miten ja mihin rahoitus käytetään. Jos rahoitus on vasta hakuvaiheessa, selvitetään suunnitelmassa mistä ja kuinka sitä aiotaan hakea.  Resursseista puolestaan määritellään tutkimusryhmä ja mahdolliset yhteistyötahot. Näistä molemmista eritellään jäsenten tehtävät ja roolit. (Huhtakangas.)

Kuten edellä esitetystä koosteesta voi huomata, tutkimussuunnitelman tekeminen on monivaiheinen prosessi joka vie varmasti suuren määrän aikaa. Voidaan kuitenkin sanoa, että mitä enemmän tutkimussuunnitelman tekemiseen panostaa niin sitä helpomi tutkimus on itsessään toteuttaa, kun kaikki vaiheet on jo etukäteen tarkoin määritelty.

Seuraavassa tekstissäni aion käsitellä aihetta "määrällisen tutkimuksen raportointi ja luotettavuus". Toivottavasti jaksatte pysyä matkassa mukana, lukuintoa!

LÄHTEET:
Huhtakangas M. Luentomateriaali. 18.9.2019.
Kanste O & Siira H. Luentomateriaali. 18.9.2019.